Cessien ja Dion pennut: Pentujen kuvia ja kuulumisia

Omilla sivuillaan:

- 2-viikkoispotretit
- 3-viikkoispotretit
- 4-viikkoispotretit
- 6-viikkoiset leikkivät
- 7-viikkoiset
- 8-viikkoiset (myös 8,5-viikkoiskuvat)

8,5-viikkoisen jengin ulkoilukuvia omalla sivullaan!

11-viikkoisista muutama videnpätkä niin ikään omalla sivullaan

Juur kolmikuisten naksualkeet linkin takana

3,5-kuisten naksualkeiden jatkoa

Noin 4-5 kk

Kesäkuun alussa jouduin itse lähtemään Ruotsiin, jossa vierähtikin liki viikko. Tämä tarkoitti myös pennuille osin uusia ympäristöjä ja kokemuksiakin. Aikuisten koirienkin hoitoon jättäminen on aina jo oma juttunsa, mutta vallattomien pentujen kohdalla puhuttiin jo melkein haasteesta. Kuin ihmeen kaupalla homma kuitenkin järjestyi ja kaikki palattiin vielä reissun jälkeenkin normaaliin päiväjärjestykseen. Valo ja Vinha oli saaneet hoitopaikassa uudet nimet Vauhti ja Viuhti (vai oliko ne Vauuuh ja Viuuuh) ;p, Mustis oli ollut äipän kanssa oikein kilttinä poikana, Voltti pääsi mukaani reissuun ja Poika Bobonen oli lähdössä se kaveriksi, mutta saikin yllättäin viime tipassa hoitopaikan (se napattiin Turun satamasta kyytiin ja me ehdittiin vielä lähtöselvitykseenkin noin 15 minuuttia ennen laivan lähtöä!). Ja hyvän hoitopaikan saikin. Kiitos vielä kaikille hoitajille!

Bobsukan hoitoon lähtö tuli niin äkkiä ja yllättäin, että ikävä reissun aikaan oli valtava ja se oli haettava heti palattua kotiin syliteltäväksi. Pikku hurmuri tykästyttiin kuitenkin myös hoitopaikassa ja sinnehän se palasikin. Kun vein Bobon, uudelta nimeltään Ramoksen, takaisin, se käveli parkkipaikalta suoraan oikealle ovelle lelu suussaan ja näytti ihan siltä, että se käveli kotiinsa - iloisen oloisena poika jäikin touhuilemaan, joten niin suuri kuin ikävä onkin, niin voin iloisena katsella, miten tyytyväiseltä se näyttää uudessa kodissaan otetuissa kuvissa. Onnea matkaan Ramos ja perhe! <3

Poika (aka Bobo, aka Virne, aka Vili), uudelta nimeltään Ramos <3

näissä kuvissa vielä meillä kotimaisemissa

Mm. tällaisia puuhia varten se piti saada hetkeksi kotiin ;)

Leikki on lasten työ

eli lisää kuvia viime viikoilta:

Linkin takaa löytyy muutama kuva Voltin Ruotsinreissulta

Omalta sivultaan löytyy myös kuvia Bobon vikasta päivästä kotona Cessien & Kipin kanssa

Muutoin tekeminen ja treenaaminen onkin jäänyt kovin vähiin, mutta agilityhallilla sentään päästiin käväisemään ja vaikka videot on kovin huonolaatuisia (kaiken lisäksi kuvattu itse toiselle kädellä kesken touhun :p), niin laitetaan tallennetuiksi nämäkin (höpötyssuodatin kannattaa myös laittaa päälle!):

Putkia

(ensin suoraa vaaleaa putkea ja sitten vielä mustaa kaarella olevaa)

Keinunrämistelyä

(en vaan käsitä, miten ne heti tajuaa, mitä odotetaan)

Bobon (Ramoksen) erikoispätkä
(ihan vaan hömppää, mutta kun oli vikoja päiviä täällä)

Sen sijaan tällaista ne harrastaa kotioloissa
(jos joku taannoin ihmetteli, miksi kaipasin vesikupin kiinnittämisvinkkejä, niin ehkä nämä (varsinkin tuo Voltin touhu, selittää jotain):
Kastelukannun kimpussa (touko-kesäkuun vaihteessa kuvattua)
osa 2 (valitettavasti ikkunan läpi kuvattuna)
Voltin intohimo

Noin 4 kk kieppeille

Kuvien purkaminen on totaalisesti jäänyt kaiken muun jalkoihin (niitä olis kait kirjaimellisesti tuhansittain, purkamattomia videonpätkiä edelleen myös). Pikapäivitetään kuitenkin ihan muutamalla (josko loppuja saisi käytyä läpi myöhemmin). Vaikka kuvat on kamerassa, niin pennut on jatkaneet touhuilujaan. Alla muutama kuva taannoiselta Helsingin reissulta, kun käytiin porukalla katsomassa sijoitustyttö Tilkkua.

Ihanat merelliset ulkoilumaastot avautui ihan nurkan takaa, vaikka lähdettiin liikkeelle melkein Mannerheimintien varresta - uskomaton muutos parin korttelin matkalla. Jokunen maalaistyypeistä pääsi näkemään jopa raitiovaunun (joskaan eivät muulta tohellukselta tainneet ehtiä sitä edes huomata), yksi olisi hypännyt vauhdilla näyteikkunan läpi, kun sen takana istui (ah, varmasti niin ihana) ihminen tuolissa ja muitakin kaupungin ihmeitä taisi tulla vastaan, mutta reippaasti porhallettiin eteenpäin. Kiitos Mariia, oli ihana nähdä Tilkkua!

Tilkun ja Cessien jälleennäkemisen riemu oli molemminpuolinen <3

Kotona on otettu käyttöön muun muassa ruohonleikkuri, joka ei aiheuttanut kummempaa ihmetystä (ihan normiääntä siitä ei saatu, kun odottaa huoltoa, eikä mene leikkuuasentoon, mutta eiköhän tuo vanha rämisevä ja putputtava peli silti jossain määrin äänekäs ole sellaisenaankin).

Ihmetystä (lähinnä ihmissä tosin) on aiheuttanut sen sijaan autokatoksen nurkkaan pesänsä tehnyt jokin-eläin, joka olisi ilman pentuja varmaan jäänytkin huomaamatta (ja nyt yritetään pitää uteliaat sieltä poissa).

Jos pullo ei lähde irti, voi toki ottaa mukaan koko telineen

Kukkaistyttö Vinha

Vauhdinhurmaa riittää kotonakin

Nelikuisrokotteet ja madotukset on tietty myös hoideltu - pian täytyisi kait ruveta totuttelemaan harjauksen alkeisiin (kynsienleikkuu onneksi sujuu suht kivasti, kun sen ottaa perinteisesti pentujen kanssa käyttämälläni tyylillä eli itse lattialla istuen ja pentu jalkojen päälle syliin selällään rötköttämään rauhoittaen)

Noin 3,5 kk

Kuvien purkuaikaa odotellessa jatketaan pienillä videonpätkillä

Noin 3 kk

Kelit ei ole oleet kovin suosiolliset valokuvaamiseen (kuviakin puran kyllä taas lähipäivinä), joten laitetaan noin kolmikuisten naksualkeita videoituna. Naksuun on nyt ehdollistettu ja kokeiltu ensimmäisenä asiana luopumista (eli lihapullanpalat toisessa kädessä, mutta ne saa vasta luopumalla ko. kädestä ja niiden hamuamisesta väkisin). Ajattelin kokeilla samoin tein kosketusalustan alkeita, mutta koska sopivaa alustaa ei ollut käsillä, tein helpotetun version ja otin pikku tyynyn, jolla pidin toista (sitä makupalatonta) kättä. Suoritukseksi riitti käden ja/tai tyynyn koskeminen nenällä tai tassulla tmv. (pääasia oli kuitenkin se luopuminen, joten muussa hyväksyttiin varsin vapaa suoritus). Ensimmäisellä kerralla yritettiin tietysti sinnikkäästi hamuta sitä makupalakättä, mutta kun saatiin onistunut suoritus, niin käsittämättömän äkkiähän nuo asiahan hokasivat. Toisella kerralla näyttikin sitten jo tältä (tästä olisi helppo lähteä työstämään sitä kosketusalustaa, mutta katsotaan mitä seuraavaksi yritetään - huippuhauskaa näiden kanssa on kyllä touhuilla - kunpa voisikin pysäyttää ajan tähän ja tyypit tuonikäisiksi, niin en luopuisi enää yhdestäkään):

Kolmikuisten naksualkeet

(videolla mukana vielä myös Voitto <3 )

Noin 12-viikkoiset:

Nyt on takana myös 12-viikkoisrokotukset ja niitä edeltäneet madotukset. Reippaita ja iloisia pentuja - ja jokunen ihana poika vielä omaa kotia vailla.

Namitottisalkeiden lisäksi aloitellaan naksuun ehdollistamista. Nokkelat pikkutyypit hoksaavatkin nopsaan. Mm. ihmisen kanssa leikkiminen ja pienet hihnakävelyt yksittäin on myös edelleen ohjelmassa. Hyvin ihmisläheisiä ja kontaktia ottavia tyyppejä ovatkin.

Reilu 10-viikkoisia:

Tämän näköisiä pikkutyyppejä olisi vielä vailla omaa syliä ja omaa kotia omine aktiviteetteineen. Pennut ovat vilkkaita ja tekemisenhaluisia, reippaita, ihmisystävällisiä ja ne ovat käyneet myös mm. pentutreffeillä tapaamassa myös eri näköisiä koiria. Vaikka pennut elävät maaseutumaisemissa ja telmivät paljon pellolla ja metsässä (ja ovatkin kehittyneet jo varsin ketteriksi liikkujiksi), niin myös hihnassa on tehty yksittäin pikkuisia kävelyitä kaupunkialueella maailmaa katselemassa. Pennuilla on hyvä ruokahalu (pieniä namin perässä tehtäviä istu-maahan-pyörityksiä on myös otettu, ilman käskysanoja) ja ne leikkivät mielellään ihmisen kanssa (taistelutahtoa- ja saalisviettiäkin löytyy).

Yritetään pysyä hepulin saaneen äidin perässä

Kahdeksas viikko:

Seitsemäs viikko:

Seitsemännellä viikolla on pääty viettämään jo pidempiäkin aikoja ulkona - ja hyvä niin, sillä energiaahan pennuilla alkaa olla vaikka kuinka (vaikka ne toki edelleen oman uniaikansakin vaativat). Seitsemännen viikon päätteeksi käytiin myös eläinlääkärissä pentutarkatuksella (kaikki pennut terveitä, ei huomautuksia, kaikilla uroksilla tuntuivat myös molemmat kivekset) ja mikrosirutuksella. Pennut saivat myös viralliset nimet (ja nyt odotellaan vain rekisteripapereita Kennelliitosta).

7-viikkoiskuvat virallisine nimineen löytyvät omalta sivultaan

Yhteiskuvaakin yritettiin 7-viikkoisista

Kuva: Tiia Taipale

Pikku terapiapennut (ja äippänsä) <3

Kuudes viikko:

Kuudennen viikon loppupuolelta lähtien on jo päästy ulkoilemaan ihan säännöllisesti useamman kerran päivässä. Kyläilemässäkin (ja sitä myötä autoilemassa) on edelleen käyty. Ja vihdoin viimein olen päässyt muutaman kerran leikittämään pentuja yksittäin eri huoneessa.

Kuudennen viikon kuvasaldo on aiempiakin huonompi (meidän koiravanhuksen poismeno sai keskittymisen osin muualle) ja yksittäiskuvat korvataankin tällä kerta omalta sivultaan löytyvillä leikitysvideoilla (väsyneitähän nuo videoilla ovat, kun ovat kyläilypaikassa kuvattuja, eikä pystynyt niin hyvin odottelemaan virkeää hetkeä - erinäköistä leikkiä kuin pirteimmillään, mutta kaikki kuitenkin lähtevät leikkimään, saalistavat ja kohdistavat leluun jo heti näillä ensimmäisillä kerroilla). Näiden piti korvata viisviikkoispotretteja, mutta menivätkin lähemmäksi kuutta.

Kepitkin alkais olla kivoja

Vieraat saa vastaansa sylillisen pentuja

----------------------------------------

Viides viikko:

Viidennellä viikolla päästiin jo enemmän tuoksuttelemaan ulkoilmaa, vaikka varsinaiset ulkoilut jäi pikavisiitteihin kylmyyden ja erityisesti liukkauden vuoksi

Ensimmäinen automatkakin tehtiin ja käytiin vähän kyläilemässä

(kurjat kännykuvat vain reissusta)

Tyypeillä alkaa olla jo energiaa siinä määrin, että kyläilemässä käyminen korvatkoon vähän ulkoilua - enemmän tilaa juosta kuin kotona, uusia paikkoja tutkittavaksi ja varmasti tulee vastaan sellaisiakin asioita, joita kotona ei ole

Villasukkavaras

-------------------------------

Neljäs viikko:

Niitä yksittäiskuvia siis taas omalla sivullaan

Neljännellä viikolla on käyty nuuskimassa ulkoilmaa ovella, mutta ulos pakkaseen ei vielä ole menty. Matkalla ulko-ovelle on kuitenkin kätevästi laajennettu reviiriä vähän muihinkin matkan varrella oleviin huoneisiin - lähinnä eteis-kuistialueelle. Millään ei portin takana hereillä ollessa pysyttäisikään (onneksi untakin riittää vielä paljon). Ainakin matkalta löytyy vähän erilaista lattiamateriaalia, pari verhoa revittäväksi ja muuta tutkittavaa sekä tietenkin isot koirat Kipinä ja Mainio, joihin on jo päästy vähän tutustumaan. Neljännen viikon tullessa täyteen aloitettiin myös lisäruokinta ja hyvin tuntuisi sekin maistuvan.

Hampaatkin alkoi viikon loppupuolella puhjeta

Tutkimusmatkailua

Kännykkäkuvien laatu on onneton, mutta tässä moikkaillaan isoveikka Mainiota ja Kipinää (jota kiinnostaisi eniten pentujen lelut)

------------------------------

Kolmas viikko:

Ylläoleva kuva johtaa kolmiviikkoisten yksittäispotretteihin

Nyt ne alkaa muistuttaa jo ihan oikeita koiranpentuja ja reviirikin on tällä viikolla lajentunut päivä päivältä enemmän pentulaatikon ulkopuolelle - nyt kolmen viikon kieppeillä siellä ei enää viihdytä kuin unessa.
Ensimmäinen madotus on takana, samoin kynsiä on leikkailtu ensimmäistä kertaa.
Ruoaksi riittää edelleen maito ja hyvä niin (uskon, että liian aikaisin aloitettu lisäruokinta ei ole hyväksi - allergioihin ja muihin liittyen - kun suoliston nukka ei ole vielä riittävän kehittynyt). Cessiellä on aina ollut hyvä ruokahalu, mutta nyt se on ihan mahdoton ruoan perään - eikä se ole juuri edes menettänyt painoaan imetysurakasta ja hyvin kasvavsta yhdeksiköstä huolimatta.